Teknologia on valmiina käyttöön, mutta SAP S/4HANA -hankkeet viivästyvät ja lykkääntyvät, koska määrittely, testaus ja käyttöönotto vaativat resursseja ja kokeneita osaajia.
Tässä blogissa Fujitsun Head of SAP, Harri Ruuska jakaa kokemuksiaan siitä, miten yhteistyötä on johdettu kaikkein onnistuneimmissa hankkeissa, mitkä ovat yleisimmät resurssipullonkaulat ja miksi SAP-osaajien rekrytointi on tällä hetkellä nollasummapeliä.
Ruuska on tehnyt uran liiketoimintatransformaatioiden parissa, ensin käyttäjäorganisaation puolella ja sittemmin konsulttiyrityksissä.
SAP S/4HANA-projekteja perusteltiin aluksi puhtaasti teknologisilla argumenteilla kuten järjestelmän nopeus, reaaliaikaisuus ja pilvivalmius. Myöhemmin keskustelu on muuttunut.
Urani alussa Nokialla päädyin nopeasti SAP-teknologian pariin, kun yhtiö ryhtyi harmonisoimaan globaaleja prosessejaan. Projekti venyi lopulta kahdeksan vuoden mittaiseksi ja vei minut 140 maahan – viimeisenä Brasiliaan.
S/4HANA-siirtymä ei ole vain teknologiapäivitys
Matkan varrella olen oppinut, että onnistuminen ei ole koskaan vain teknologiaa. Se on ihmisiä, muutosjohtamista ja osaamisen varmistamista. Viimeisimmät muutokset, AI ehkä kaikkein vahvimpana, on tehnyt selväksi, että tämä toimiala on oikeasti paradigmamuutoksessa. Tämä on internetin vallankumoukseen verrattava nivelkohta.
Kyse ei siis ole vain järjestelmästä, vaan koko liiketoiminnan toimintamallin muutoksesta. Tämä tekee sekä teknologian ja liiketoiminnan yhdistelmäosaamisesta entistä kriittisempää.
Miksi S/4HANA-hankkeet viivästyvät tai lykkääntyvät?
SAPin yli 440 000 installaatiosta merkittävä osa ei ole vielä aloittanut siirtymää. SAPin käyttäjistä 50–60 prosenttia ei ole edes aloittanut hanketta. Useimmiten syynä on, että ei nähdä liiketoimintahyötyä tai koetaan, että riski on liian suuri.
Syitä on muitakin. Pandemia, sota, inflaatio ja toimitusketjujen haasteet ovat syöneet organisaatioiden investointikykyä. ICT-johtajalle ei ole helppoa perustella useiden kymmenien miljoonien hanketta, kun liiketoimintaympäristö on epävarma.
Tämä viivästyttää projekteja, mutta samalla paine kasvaa. SAPin S/4HANA-siirtymälle asettama vuoden 2030 takaraja tulee väistämättä vastaan, ja silloin vaihtoehtoja on enää kaksi, joko siirtyä tai jäädä vanhentuneen teknologian varaan.
Osaaminen ja yhteistyö määrittelevät onnistumisen tai epäonnistumisen
Kaikkein parhaimmat ja onnistuneimmat projektit ovat sellaisia, joissa konsulttien ja asiakkaan resursseja ei pysty erottamaan toisistaan.
Kun tiimit toimivat yhtenä kokonaisuutena, syntyy luottamusta, läpinäkyvyyttä ja jaettua vastuuta. Jos sen sijaan roolit pidetään tiukasti erillään, vaarana on siiloutuminen, viestintäkatkokset ja hitaammat päätöksentekoprosessit.
Huomioi nämä resurssipullonkaulat
Jokaisessa hankkeessa tulee vaiheita, joissa osaaminen ja resurssit loppuvat. Usein tämä näkyy kahdessa kohdassa:
- Määrittelyvaiheessa, kun liiketoiminnan tarpeet pitäisi kerätä laajasta organisaatiosta.
- Testaus- ja käyttöönotossa, kun käyttäjät koulutetaan ja hyväksymistestaus tehdään.
Resurssit ovat pullonkaula. Varsinkin testaamisessa käsiparit loppuvat. Seurauksena on viivästyksiä, aikataulujen venymistä ja joskus laadullisia ongelmia. Yleisin ratkaisu on projektin laajuuden pienentäminen tai vaiheistaminen, jotta liiketoiminnalle luvatut deadlinet saavutetaan.
Muutosjohtaminen S/4HANA-hankkeissa unohtuu helposti
Onnistuneissa hankkeissa muutosta johdetaan systemaattisesti.
Esimerkiksi eräässä suuressa globaalissa projektissa varmistettiin, että kaikille, myös koodaajille, kerrottiin hankkeen strateginen merkitys, eli miksi muutos tehdään ja mikä on heidän roolinsa. Tämä loi sitoutumista ja ylpeyden tunnetta.
Epäonnistuneissa hankkeissa taas yhteisöllisyys on puuttunut. Esimerkiksi pandemian tai SARSin aikana käynnistetyt hankkeet kärsivät, kun projektitiimit eivät koskaan tavanneet toisiaan kasvokkain.
Kyllä sitä ihmisten vuorovaikutusta vaan tarvitaan. On helpompaa, kun edes kerran kohtaa kasvokkain.
SAP-osaajien rekrytointi on tällä hetkellä nollasummapeliä
SAP-asiantuntijoiden rekrytointi on hankala tontti. Se on nollasummapeliä. Resurssi joudutaan poikkeuksetta hakemaan kilpailijalta tai asiakkaalta.
Olemme tavallaan menettäneet yhden sukupolven, kun toimialalle ei ole tullut nuorempia osaajia. Nykyiset senioriosaajat ovat saaneet oppinsa suurten 2000-luvun alun hankkeiden ”korkeakoulussa”.
Viimeisen vuosikymmenen aikana vastaavia tilaisuuksia ei ole ollut, ja nyt moni kokenut tekijä on 10–15 vuoden päästä eläkkeellä. Tämä näkyy jo nyt osaajapulassa.
Lisäksi asiakkaat vaativat usein vähintään 5–7 vuoden kokemusta konsultilta, mikä tekee nuorten työllistymisestä vaikeaa. Tämä kynnys voi estää kokonaisen sukupolven tulemisen alalle.
SAP-alalla tarvitaan kolmikantaisia urapolkuja
Toimialalla tarvitaan yhteisiä nuorten urapolkuja mahdollistavia ratkaisuja, joihin osallistuvat sekä SAP, asiakkaat että konsulttiyhtiöt.
Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi yhteisiä trainee-ohjelmia, kumppanuuksia yliopistojen kanssa ja rohkeutta ottaa juniortason osaajia mukaan hankkeisiin.
Nyt olisi oikea hetki, sillä tekoäly ja automaatio muuttavat pelisääntöjä, ja nuoremmat osaajat voivat tuoda alalle raikasta ajattelua ilman ”vanhan SAP-maailman painolastia”.
Amesanin Vieraskynä-blogissa ääneen pääsevät yhteistyökumppaneidemme asiantuntijat omin sanoin ja kokemuksin. Keskustelujen ja haastattelujen pohjalta syntyy puheenvuoroja, jotka avaavat kiinnostavia näkökulmia teknologiaan ja osaamiseen.
